Arabialaisena musiikkina voidaan pitää arabiankielisestä maailmasta kotoisin olevaa musiikkia, jolle on tyypillistä yksiäänisyys, useiden perinteisten soittimien käyttäminen sekä neljäsosasävelaskeleet. Lisäksi arabialainen musiikki on kiinteässä yhteydessä runouteen. Esimerkiksi Koraanin resitaatiota voidaan pitää arabialaisena musiikkimuotona. Luomme tässä artikkelissa katsauksen monelle hieman vieraampaan arabialaiseen musiikkiin.
Arabialaisen musiikin varhaishistoria on melko lailla hämärän peitossa, mikä johtuu siitä, ettei arabialaisessa maailmassa kirjoitettu sävelmiä nuotein. Tästä syystä arabialaisen maailman melodioita ei ole juurikaan säilynyt 1700-lukua varhaisemmalta ajalta. Tutkijat kuitenkin olettavat, että arabialaiselle musiikille ominaiset piirteet juontavat juurensa Jemenistä ,tai alueelta, jossa Jemen nykyisin sijaitsee. Tuolta alueelta tunnetaan hanafi- ja himyari-laulutyypit. Esi-islamilaisella ajalla laulettiin karavaanilauluja, jotka tu
nnetaan nimellä Huda ja Rakbani. Huda-karavaanilaulusta kehittyi tavallista koristeellisempi muoto, jota kutsutaan nimellä nasb. Orjat sekä qainat-laulajatytöt olivat alueen merkittäviä lauluntekijöitä, sillä sen lisäksi, että he esittivät musiikkiteoksia, he myös sävelsivät niitä.
Miesmuusikoista tuli arabialaisessa maailmassa oma ammattikuntansa vuosina 644-656, ja vähitellen heistä muodostui myös oma yhteiskuntaluokka. Vuosia 661-750 voidaan pitää arabialaisen musiikkitieteen kehityksen kultaisena aikakautena. Samalla musiikissa alettiin käyttää vakituisesti kuutta rytmikaavaa. Koraanin resitoinnissa käytettiin monia samoja sääntöjä kuin taidelaulussakin. Toisaalta islamin parissa on perinteisesti suhtauduttu musiikkiin kielteisesti.
Arabialaisessa musiikissa käytetään monenlaisia soittimia, jotka ikään kuin koristelevat melodiaa, minkä vuoksi arabialainen musiikki saattaa länsimaisesta kuulijasta kuulostaa epämääräiseltä ja kaoottiselta. Tyypillisiä soittimia ovat esimerkiksi nai-huilu, qanun-sitra, ud-luuttu, kamanja-jousisoitin sekä riqq-tamburiini.