1900-luvun alussa esiintyi myös modernia musiikkia, ja tätä ajankohtaa voidaankin pitää taidemusiikin murrosaikana, jolloin siihen alkoi ilmestyä merkittäviä muutoksia ja mullistuksia. Puhuttaessa tämän aikakauden modernista musiikista esiin nousee kaksi nimeä: Igor Stravinsky sekä Arnold Schönberg. Kerromme tässä artikkelissamme kyseisten miesten saavutuksista 1900-luvun alkupuolen modernin musiikin parissa.
Arnold Schönbergiä pidetään oikeutetusti yhtenä 1900-luvun alkupuolen vaikutusvaltaisimmista säveltäjistä, joka vaikutti suuresti aikakauden modernin musiikin kehittymiseen. Hänen varhaisimmat teoksensa olivat tyyliltään ekspressiivisiä, joissa kuitenkin näkyi vielä vivahteita tonaalisuudesta. Vuonna 1908 säveltäjä siirtyi atonaalisuuteen säveltäessään Das Buch der hängenden Gärten -laulusarjaa. Mikä sitten muuttui siirryttäessä tonaalisesta musiikista atonaaliseen? Yksi eroavaisuus on se, että atonaalinen musiikki ei sisällä lainalaisuusjärjestelmää, joka pitää musiikkia koossa ja säätelee säveltämistä.
Musiikin jäsentymättömyys taisi myös häiritä säveltäjää, sillä pienen sävellystauon jälkeen Schönberg kertoi omille oppilailleen tehneensä keksinnön, jonka avulla saksalaisen musii
kin tulevaisuus olisi taattu seuraavat 100 vuotta. Keksintö oli kaksitoistasäveljärjestelmä, jota kutsutaan myös dodekafoniaksi, ja sen avulla sävelmateriaalia voidaan jäsentää.
Vuonna 1882 Venäjällä syntynyt Igor Stravinsky vaikutti myös suuresti oman aikansa moderniin taidemusiikkiin. Hän eli useita vuosia sekä Ranskassa että Yhdysvalloissa. Sävellystyönsä lisäksi hän tuli tunnetuksi orkesterinjohtajana. Moni säveltäjä on myöhempinä aikoina maininnut Igor Stravinskyn omaksi esikuvakseen. Sen lisäksi, että häntä pidetään yhtenä aikakautensa merkittävimmistä säveltäjistä, on Time-lehti nimennyt Igor Stravinskyn erääksi 1900-luvun merkittävimmistä ja vaikutusvaltaisimmista ihmisistä.
Säveltäjän ura sisälsi kolme tyylikautta: venäläinen kausi, uusklassinen kausi sekä sarjallinen kausi. Tämä kertoo säveltäjän muuntautumiskyvystä sekä halusta seurata aikaansa. Toisaalta monet säveltäjän tavanneet ovat todenneet, että hänen musiikkinsa ja persoonansa tuntuivat olevan jonkin verran ristiriidassa keskenään. Hänen poliittinen kantansa oli konservatiivinen, ja hän tuli tunnetuksi hartaana ortodoksikristittynä. Siitä huolimatta hänen musiikkinsa oli rajoja rikkovaa ja jopa shokeeraavaa, ja monet olivat sitä mieltä, että hänen musiikkinsa osoitti hänen osaavan hauskanpidon jalon taidon.