Tonaalisesta musiikista myöhäisromantiikkaan ja impressionismiin

Home / Musiikin historia / Tonaalisesta musiikista myöhäisromantiikkaan ja impressionismiin

Tonaalisesta musiikista myöhäisromantiikkaan ja impressionismiin

Oletko erityisen kiinnostunut taidemusiikista? Haluaisitko kuulla, miten taidemusiikki kehittyi 1900-luvulla? Jos vastasit molempiin kysymyksiin kyllä, on tämä artikkeli juuri sinua varten. Olemme koonneet artikkeliin taidemusiikin 1900-luvun vaiheet pähkinänkuoressa.

Tonaalinen musiikki 1900-luvun alkupuolella

Sävelkieltä, jota käytettiin 1900-luvun alkupuolella, voidaan kutsua tonaaliseksi. Tänä aikakautena moderneja virtauksia alkoi jo saapua musiikin pariin, mutta siitä huolimatta monet säveltäjät halusivat edelleen pitäytyä perinteisen sävelkielen käyttämisessä. Toisaalta juuri tämän aikakauden merkittävimmille säveltäjille oli ominaista se, että heidän musiikissaan on nähtävillä eri tahojen vaikutus musiikkiin. Sen lisäksi jokainen aikakauden merkittävimmistä säveltäjistä onnistui luomaan oman ainutlaatuisen ja persoonallisen sävelkielen.

Musiikkityylien kehittyminen myöhäis- ja jälkiromantiikan myötä

Myöhäis- ja jälkiromantiikka leimasivat musiikkityylejä 1900-luvun vaihteessa. Kromatiikka sekä harmonian jännitteet olivat musiikissa entistä tärkeämpiä. Siitä huolimatta tonaalinen musiikki vakiintuneine sääntöineen oli edelleen kaiken keskiössä. Myöhäisromantiikka oli erityisen elinvoimaista niillä alueilla, joilla puhuttiin saksaa.

Ohjelmallinen musiikki oli tyypillistä tälle aikakaudelle. Sinfoniaorkesterimaailmassa tapahtui suuria muutoksia, sillä orkestereista tuli aiempaa huomattavasti suurempia. Äärimmilleen vietynä tämä ilmiö näkyi Mahlerin kahdeksannessa sinfoniassa, josta käytetään lisänimeä Tuhannen sinfonia. Lisänimellä viitataan hyvin osuvasti sinfonian suureen esittäjämäärään.

Sinfoniaorkestereihin alkoi myös ilmestyä sellaisiakin soittimia, joita niissä ei aiemmin käytetty. Esimerkiksi mandoliini ja kitara olivat tuohon aikaan sinfoniaorkestereissakin käytettyjä soittimia. Niiden ansiosta esityksiin pystyttiin luomaan uusia kontrasteja, ja ilmaisemaan koko tunteiden kirjoa, kuten sentimentaalisuutta sekä sarkasmia. Aikakaudelle ominaista olivat mystiikka sekä ihmisen psyyken tutkiminen, mikä jätti jälkensä myös aikakauden musiikkiin.

Gustav Mahler ja Sergei Rahmaninov myöhäisromantiikan tulkitsijoina

Eräs aikakauden kuuluisimmista säveltäjistä oli Gustav Mahler. Hän käsitteli teoksissaan suuria teemoja, kuten kuolemaa sekä ihmisten kuolevaisuutta. Hänen teoksissaan käsiteltiin myös sitä, kuinka ihminen suhtautuu kuolemaan sekä omaan kuolevaisuuteensa.

Eräs merkittävimmistä tämän aikakauden pianisteista oli Sergei Rahmaninov. Hän muutti vuonna 1917 Venäjältä Yhdysvaltoihin. Hän tuli tunnetuksi sävelkudoksistaan ja melodioistaan, jotka kuulostivat sekä tuoreilta että uusilta. Hänen pianokonserttonsa saavuttivat suurta suosiota niin kuulijoiden kuin soittajienkin keskuudessa. Kaikkiaan häneltä ilmestyi neljä pianolle sävellettyä konserttoa, jotka ovat jääneet elämään myös säveltäjän kuoleman jälkeen.

Debussyn siivittämänä kohti impressionismia

Claude Debussyn voidaan sanoa siivittäneen musiikkimaailmaa kohti impressionismia Ranskassa 1800-1900-lukujen vaihteessa. Hänen teoksissaan käytetään niin duuri-, molli- , kokosävel- kuin pentatonistakin asteikkoa. Rytmin käsittelystä tuli entistä vapaampaa, eikä musiikki enää ollut niin riippuvainen tahtilajista kuin aikaisemmin. Äänenväri oli eräs Debussyn teosten tärkeimmistä ominaisuuksista, ja hän tulikin tunnetuksi hienoista värinyansseistaan. Debussy oli monin tavoin edelläkävijä, ja yksi oman aikansa merkittävimpiä säveltäjiä, joka jätti merkittävän perinnön musiikin historian lehdille.

LEAVE A COMMENT

All fields are mandatory.